Elokuva, jota en aio katsoa

Kun kerran olen kaiken maailman adaptaatioista täälläkin intoillut*, voisi kuvitella, että olisin intomielin menossa katsomaan Anna Karenina -elokuvaa. En ole. Olen ajatellut jättää elokuvan väliin etupäässä seuraavien epäkohtien tähden (Mitä? Miksi ei muka voisi kritisoida elokuvaa, jota ei ole nähnyt?):

• Keira Knightley. Bend It Like Beckham oli minusta sympaattinen elokuva (vaikka tykkäsinkin siitä toisesta sankarittaresta enemmän), ja Sovituksessakaan Knightley ei minua häirinnyt. Noin muuten on sitten häirinnyt enemmänkin. En vain jaksa katsella näyttelijää, joka tekee roolityönsä lähinnä mutristelemalla huuliaan. (Keira Knightleyn takia olen myös jättänyt katsomatta sen vuoden 2005 Ylpeys ja ennakkoluulo -leffaversion. Elizabeth Bennet, muka? Pyhäinhäväistys!)
• Kieli. Tolstoi on jotakin niin perivenäläistä, että minun mielessäni Anna Kareninan henkilöhahmot eivät kerta kaikkiaan voi puhua englantia. Teatterissa jokin muu kieli menee vielä läpi, mutta valkokankaalla - ei, ei, ei! (Hmm. Tässä vaiheessa tein vähän taustatyötä, ja kappas: ovatkin tehneet ratkaisun, jossa tapahtumat on sijoitettu teatteriin. Tältä perustelulta taisi vähän pudota pohja pois. No, Knightley on edelleen yhtä ärsyttävä!)

*Loppujen lopuksi Parade's End oli minusta ehkä turhankin tiivistetty ja siksi sirpaleisuudessaan vaikeaselkoinen. Tiedä sitten, oliko vika Ylen ostamassa lyhemmässä versiossa, minussa vai tekijöissä; en joka tapauksessa olisi pysynyt kärryillä alkuunkaan, ellen olisi käynyt tutustumassa alkuperäisteosten (mahdollisimman seikkaperäisiin) juoniselostuksiin.